Perillä Itävallassa

Maanantai-iltana kokoonnuimme Niinan kanssa tekemään viimeiset matkasuunnitelmat. Autoliitosta meille oli kerrottu, että Itävaltaan meidän täytyy ostaa vinjetti – muita tullimaksuja matkallemme ei osunut. Ostimme sen netistä etukäteen kymmenelle päivälle, hinta oli 12,90€. Lisäksi tarkistimme Tallinnan-laivojen aikataulut ja hinnat. Halvin vaihtoehto oli Eckerö Linen rahtilaiva Finbo Cargo, jonka ensimmäinen vuoro lähtisi klo 6:00 Vuosaaren satamasta. Lyhyen neuvonpidon jälkeen olimme molemmat sitä mieltä, että haluamme lähteä heti aamun ensimmäisellä laivalla matkaan. Meidän kannattaisi siis jo keskiviikkoiltana ajaa Helsinkiin ja yöpyä siellä. Varasimme huoneen HiisiHotelsilta Jätkäsaaresta, missä yövyimme ja heti kukonlaulun aikaan suuntasimme satamaan.

Laivalla söimme aamupalan ja torkuimme hetken – unet olivat jääneet hieman vähille edellisenä yönä. Rantauduimme Muugan satamaan 8:45 ja siitä suuntasimme Via Balticalle. Keli oli mitä parhain – aurinko paistoi ja maantie oli kuiva ja liikenne sujuvaa. Pärnussa pysähdyimme jaloittelemaan ja tankkaamaan. Pidemmän tauon pidimme Liettuassa, kun pysähdyimme syömään Raubonys’iin Wrana Cafeen.

Puolan rajalla paikallinen poliisi pysäytti meidät lyhyesti. He etsivät jotakuta henkilöä suomalaisista autoista, mutta me emme olleet kiinnostavia ja matkamme jatkui nopeasti. Olimme sopineet, että ajetaan niin pitkälle kuin jaksetaan ja illan edetessä kaasujalka alkoikin jo painaa. Päätimme pysähtyä Via Baltica-hotelliin, joka on lähellä maantietä ja jo aikaisemmilta matkoilta hyväksi todettu.

Hotellissa on 24/7 respa auki ja koiran sai taas lisämaksusta huoneeseen. Aamupala oli erinomainen ja ihan toisenlainen, mitä suomalaisissa hotelleissa tavallisesti tarjoillaan. Hotelli oli siisti ja rauhallinen, lisäksi saapuminen ja lähteminen oli nopeaa, sillä se sijaitsee 800 metriä maantiestä. Ei siis tarvitse kierrellä missään kaupungissa. Majoitus kahdelta henkilöltä ja koiralta 100€/yö.

Aamupala alkoi klo 7:00 ja hyvin tankanneina olimme jälleen matkalla ennen kahdeksaa. Tässä kohtaa meillä oli enää kymmenisen tuntia matka-aikaa jäljellä, joten olisimme hyvissä ajoin illalla perillä. Moottoritiet koko matkalla olivat erinomaisessa kunnossa ja kolmikaistaisilla teillä ajaminen on hyvin jouhevaa. Olemme liikkeellä Toyota Hiace-pakettiautolla, niin sillä ei ihan noita kovimpia nopeuksia ajeta. Kun kaistoja on kolme, aggressiivisimmatkin kuskit pääsevät silti ohi.

Teimme lyhyitä pysähdyksiä Puolassa huoltoasemille ja Tsekeissä pysähdyimme syömään. Huoltoasemat matkan varrella ovat pääasiassa pieniä ja niissä on aika niukka valikoima lähinnä hodareita ja muuta sen tyylistä. Tsekeissä päätimme etsiä ruokakaupan ja poistuimme maantieltä. Pienen kyläajelun jälkeen löysimme Penny-kaupan, josta saimme aamupalatarpeet ja kalan seuraavan päivän ruuaksi muutamalla eurolla. Oli myös hauska poiketa ajamaan kylätietä, näkemään vähän paikallista elämää. Tässä kohtaa meillä oli navin mukaan vielä 3 tuntia ajoaikaa jäljellä. Erikoista matkalla oli se, että rajanylityksiä maasta toiseen ei välillä huomannut ollenkaan, ei siis ollut mitään kylttiä että nyt saavut Puolaan tai Tsekkeihin.

Viimeiset 50 kilometriä ennen majapaikka olivat jännittävät. Tie muuttui koko ajan pienemmäksi ja syrjäisemmäksi – kartasta oltiinkin jo ennen matkaa katsottu, että tehdään aika pitkä lenkki kun kierrämme Linpo Dam-varastoallasta Lounais-Tsekeissä. Alue oli lähinnä metsää ja maaseutua ja pieniä kyliä. Ajoimme jonkinlaista asfaltoitua metsäautotietä (täällä kaikki peltotietkin on asfaltoitu) kymmeniä kilometrejä, välillä jonkin pienen kylän läpi. Ajovauhti oli 30-40 km/h, vaikka nopeusrajoituksesi olikin ilmoitettu 90 km/h. Ei kyllä ihan uskallettu ajaa noin lujaa pimeässä! Lopulta navi ohjasi meidät metsään hiekkatielle jonkinlaiselle ratsastuspolulle. Tie päättyi puomiin – meillä oli tässä 150 metriä matkaa majoituspaikkaan. Ei muuta kuin Hiace ympäri ja takaisin. Neliveto kääntyy aika kankeasti, mutta saatiin se ympäri ja palasimme takaisin. Kylän kautta kiertämällä pääsimme kohteeseen. Ei kyllä navi tiennyt tästä loppumatkasta yhtään mitään! Vaihtoehtoinen reitti olisi kestänyt tunnin kauemmin, mutta kyllä tuossa neljääkymppiä ajellessakin kesti se tunti ekstraa arvioon verrattuna.

Majapaikka on upea! Siisti, tilava, hyvin varusteltu loma-asunto, sijainti on kukkulalla kylän yläpuolella ja ei naapureita lähellä. Heti ovelta pääsee metsään, tälle ratsastuspolulle missä eilen illalla seikkailimme autoilla. Erinomaiset koiran ulkoilutusmaastot siis! Lopulta puolen yön tietämissä olimme purkaneet tavarat, päässet suihkuun ja kallistimme pään tyynyyn.