Majoituksemme on 20 minuutin ajomatkan päästä kisakeskuksesta, Schwarzenberg am Böhmerwald-nimisessä kunnassa. Sesonkiaikaa on talvi ja ihan vierestä löytyy esimerkiksi hiihtokeskus. Me olemme liikkeellä nyt sesongin ulkopuolella ja täällä on todella rauhallista. Majapaikkamme on Hochficht-vuoren juurella ja tästä lähtee ihan pihasta patikointireitit vuorelle. Koirien ulkoilutus on siis hyvin helppoa ja olemme hieman kylän yläpuolella, joten oma rauha on taattu.
Lauantai meillä meni matkasta toipumiseen. Ulkoilimme Vimman kanssa, jotta se pääsee verryttelemään jäseniään pitkän matkan jälkeen. Lisäksi lähdimme turistikierrokselle Saksan puolelle – tästä on kolmen kilometrin matka Saksan rajalle. Halusimme katsella maisemia ja samalla käydä ruokakaupassa, joten matelimme lähimpään saksalaiseen kaupunkiin Waldkircheniin. Poikkesimme siellä Lidlissä ja lisäksi uteliaisuuttamme lemmikkieläintarvikeliikkeessä nimeltä Fressnapf Waldkirchen. Se oli hyvin samantyylinen kuin Musti ja Mirri-ketjun liikkeet Suomessa. Ostimme sieltä Vimmalle muutaman pakastepötkön jauhelihaa ja puruluita.
Sunnuntaina olimme sopineet Suomen joukkueen treffit kisakeskukseen SVÖ
Rohrbach-Bergin kentälle 10:30. Tästä meidät noutaisi paikallinen opas ja veisi meidät Suomen joukkueelle varatulle treenipellolle. Tätä peltoa saisimme käyttää vapaasti koko kilpailuiden ajan, mutta siitä pitää ehdottomasti aina ilmoittaa järjestäjälle. Treenipelto oli vain muutaman kilometrin päässä keskuksesta. Maasto täällä on kaikkialla hyvin kumpuilevaa ja niin oli myös treenipellollamme. Vieressämme oli Puolan joukkueen treenipelto ja heillä oli vieläkin jyrkempi maastonnousu. Saapa nähdä millaisia peltolohkoja meillä on kisoissa!
Vimmalle tehtiin noin 300 metrin piikkitreeni, jonne allekirjoittanut teki harhajäljen. Tuuli oli erittäin voimakas ja kumpuilevassa maastossa se pyörteilee ennalta-arvaamattomalla tavalla. Treenin tarkoituksena oli saada Vimma tutustumaan pohjaan ja Itävallan tuulisiin ja mäkisin olosuhteisiin. Harhojen tarkoitus oli saada jäljelle tarkkuutta. Tiedämme, mitä harjoittelemme huomenna!
J. Alen sponsoroi Vimmalle ja muille Suomen joukkueen koirille upeat pannat ja remmin Suomi-kuosilla kisoihin.
Treenien jälkeen meillä kaikilla oli nälkä ja päätimme lähteä yhdessä syömään. Ajattelimme poiketa paikallisen hotellin ravintolassa, mutta siellä sattui juuri olemaan jonkinlainen perhetilaisuus. Seuraavaksi lähin ruokapaikka oli Saksan puolella Pizzeria Venezia. Ajoimme letkassa sinne vain todetaksemme, että ravintolalla on tapana olla sunnuntaisin keskellä päivää kolme tuntia kiinni ja se aukeaisi uudelleen parin tunnin päästä. Ei auttanut muu, kuin palata takaisin majapaikkaamme nälkäisenä. Matkan varrella huomasimme avoinna olevan huoltamon, (täällä näyttää melkein kaikki olevan sunnuntaisin kiinni) ja saimme sieltä ostettua uudet ajovalojen polttimot Hiaceen. Perjantai-iltana olimme todenneet toisen polttimon palaneen ja nyt saimme sen joukkueenjohtajan avulla vaihdettua. Muutaman tunnin päästä uusi yritys pizzeriaan ja tällä kertaa pääsimme syömään. Pizzojen lisäksi ravintolasta sai myös pastaa, kalaa, salaatteja ja liha-annoksia. Ruoka oli hyvää (tosin mediumina tilattu pihvi oli hieman kypsempi) ja hintataso on jonkin verran matalampi kuin Suomessa.
Palattuamme takaisin majoitukseen otin Vimman vielä hierontaan. Se oli jo ennen matkaa jumissa niska/lapa- ja lanneselän alueelta, eikä pitkä autossa matkustaminen ainakaan vetristä koiraa. Huomenna MM-kisat alkavat ja meillä on aamulla tiedossa eläinlääkärin tarkastus ja liinojen mittaus. Sen jälkeen ehdimme hyvin käymään vielä treenaamassa uudelleen. Neljältä on kilpailuiden avajaiset ja sen jälkeen illallinen, jossa suoritetaan jälkiryhmien arvonnat. Katsotaan millainen arpaonni joukkueella on, sillä se sanelee pitkälti tulevan viikon ohjelmaa, mm. mihin ryhmiin jäsenet joutuvat, pääseekö joukkuetovereiden jälkiä seuraamaan vai meneekö viikko siinä, että käy vain tekemässä oman suorituksen.