Täällä Itävallan vuoristossa on kyllä arvaamaton keli. Aamulla kun heräsimme, satoi oikein sankasti lunta. Maaperä on kuitenkin jo niin lämmin, että se ei jäänyt maahan. Aamupäivän aikana lumisade vaihtui todella voimakkaaksi tuuleksi, sellaiseksi että hiukset irtoaa päästä ulos mennessä. Ajattelimme, että nyt onkin hyvä mennä tekemään viimeinen treenijälki ennen huomista kisasuoritusta. Koira saisi vielä yhden treenikerran jyrkillä rinteillä kovassa tuulessa. Ajoimme pellolle 20 kilomerin päähän ja sielläpä olikin täysin tyyni keli ja maaperä oli kostea yön jäljiltä. Suorastaan optimaaliset olosuhteet koiralle, mikä oli aika pettymys meille.
Viimeistelytreenin teemana oli suorien ajaminen. Vimma oli liian innokas jäljelle siirryttäessä ja jouduttiin hetki odottamaan, että se rauhoittuu ja keskittyy. Vimma on parantanut joka treenissä suoritustaan ja tänään se oli todella keskittynyt ja tarkka. Olosuhteet olisivat saaneet kyllä olla tässä treenissä haastavammat – olisi ollut kallisarvoista saada treenata koiraa vuoriston vaihtelevissa tuulissa. Huomenna Vimma ja Niina ovat suorittamassa ryhmässä A6. Ryhmän ensimmäinen jälki lähtee klo 14:10. Sen jälkeen on kaksi välipäivää ja toinen jälki ajetaan lauantaina.
Myöhemmin kävimme Vimman kanssa lenkillä Hochficht-vuoren ulkoreiteillä.
Liikkuminen täällä on raskasta: tasaista maaperää ei juuri ole ja nousut ovat tosi jyrkkiä. Koko ajan kuljetaan joko ylä- tai alamäkeen ja ilma on ohutta. Meidän ihmisten täytyy pitää säännöllisesti hengitystaukoja. Vähän kyllä jännittää, millaiset kisapellot ovat huomenna. Sana on kiirinyt, että tänään ajetut kisajäljet ovat olleet todella jyrkässä maastossa. Tuomareillekin tämä on aika koetus – tänään he ovat arvostelleet kumpikin 12 jälkeä tässä maastossa, joten kova kunto täytyy kyllä olla. Aloituspäivän tulostaso on ollut kyllä todella kova: vain kaksi koirakkoa 24:stä ovat pummineet jäljen ja kaikki loput koirakot ovat ajaneet jäljen hyväksytysti.
Maisemia täällä ei kyllä lakkaa ihailemasta! Niitä on valitettavasti mahdotonta saada vangittua kameralle, mutta yritin kuitenkin. Iltapäivällä paistoi aurinko niin lämpimästi, että oli ihan hiki.
Luonto on muutoin aika samanlaista kuin suomessa, mutta erikoisuuksiakin löytyy. Villinä metsässä kasvaa jonkinlainen kuusilajike, mikä kiinnitti huomiomme. Oksat ovat litteät ja neulaset eivät kasva oksasta joka suuntaan, kuten kotoisissa suomalaisissa kuusissa, vaan ainoastaan vaakasuoraan sivuille. Siitä kasvaa todella korkea, mäntymäisen näköinen puu. Ei tiedetä, mikä se on nimeltään, mutta hieno joka tapauksessa.
Illalla pidettiin joukkuepalaveri sunnuntailta tutussa Pizzeria Veneziassa. Se on osoittautunut erinomaiseksi ruokapaikaksi ja siellä on yllättävän täyttä. Pöytävarauksen tekeminen on suositeltavaa. Täältä saa hämmästyttävän paljon mereneläviä, vaikka merta ei ole lähelläkään. Otin itse annoksen, jossa oli jättiravunpyrstöjä ja mustekalaa grillattuna. Ihan huippuhyvää!